Miksi metsästys ei ole ekologisesti kestävää lihantuotantoa?

Usein metsästyksestä puhutaan ”eettisempänä” ja ekologisempana lihantuotannon lajina. Eläin vaeltelee koko elämänsä metsässä ja kohtaa uljaan lopun metsästäjän luodista. Osaltaan ehkä totta, verrattuna teuraskuljetuksiin ja teurastusprosessiin… Mutta onko metsästys lainkaan ekologista, vai onko väite vain urbaani (tai ruraali) legenda? Viimeisimpänä kommenttina asiaan julkkis Arman Alizad julisti facebookissaan 9.12.: ”Metsästystutkinto hyväksytysti suoritettu. Aion jatkossa vähentää tuotetun lihan syömistä ja enemmän itse metsästää lihaa jota syön.”

Tosiasiassa lihan korvaaminen riistalla ei voi mitenkään olla ekologista, jos lihankulutuksemme ei samalla vähene. Tarkastellaampa asiaa tilastojen valossa:

Kuinka paljon suomalaiset kuluttavat lihaa vuosittain?

Suomalaiset syövät lihaa keskimäärin 79,4 kg vuodessa per henkilö. Kun meitä suomalaisia on 5,5 miljoonaa, lihaa kuluu maassamme vuosittain noin 436,700,000 kiloa– siis reilusti yli neljäsataa miljoonaa kiloa.

Evira kertoo meille tarkempia lukuja teuraseläinten määrästä: Vuonna 2014 suomalaisissa teurastamoissa teurastettiin noin 64 miljoonaa broileria, kaksi miljoonaa lihasikaa, 800 000 kalkkunaa, 270 000 nautaa, 50 000 lammasta, 45 000 kanaa, 42 000 emakkoa, 10 000 ankkaa, hanhia ja sorsia 5 000 – 6 000 kumpiakin, 2 000 hevosta ja 210 vuohta. Tämä on kotimaisten teurastamoiden tilanne, jonka päälle tietysti vielä tuontiliha, joka lisää tätä teurastettujen eläinten lukua vielä 10-20% lihaeläimestä riippuen.

Pystyttäisiinkö Suomen lihankulutus kattamaan ”ekologisella” riistalihalla tehotuotannon sijasta?

Suomen riistaeläimet on lueteltu tarkemmin Metsästäjäliiton sivuilla, ja Luontoportista käy ilmi eläinten kannan koko ja paino.
Seuraavassa luettelossa on laskettu, paljonko metsissämme olisi ekologista ja eettistä lihaa saatavissa. Arvio syötävän lihan määrän suhteesta koko eläimen painoon on laskettu kertoimella 0,5 – eli luita, nahkaa ja sisäelimiä ei ole huomioitu mukaan syötäväksi. Lajit, joiden määrä lasketaan alle tuhansissa tai joiden paino on alle 1kg, on jätetty pois listalta – niillä ei ole suurta merkitystä koko väestön ruokkimisen kannalta. Toki joku varmasti punatulkkuja, hömötiaisia, sammakoita ja metsähiiriäkin nälkäänsä söisi, mutta puhutaan nyt kuitenkin järkevistä ja kiinni saatavista saaliseläimistä, joilla voitaisiin urbaanilegendan mukaan ”korvata teollinen lihantuotanto”.

– Hirviä noin 83,000 kpl, paino 240-600kg (oletus: 450kg) -> syötävää lihaa 18,675,000 kg
– Valkohäntäpeuroja noin 42,000 kpl, paino 70-130kg (oletus: 100kg) -> lihaa 2,100,000 kg
– Metsäkauriita noin 20,000 kpl, paino 15-30kg (oletus: 20kg) -> lihaa 200,000 kg
– Metsäpeuroja noin 1300 kpl, paino 65-160 kg (oletus: 120kg) -> lihaa 78,000 kg
– Kuusipeurojen, saksanhirvien ja japaninpeurojen kannat ovat merkityksettömän pieniä.
– Poro ei ole varsinaisesti villieläin, mutta sen kanta on noin 200,000 kpl ja paino 70-100kg, oletus 85kg -> lihaa 8 500 000 kg
– Villisika, noin 12,000 kpl, paino 80-230kg (oletus: 150kg) -> lihaa 900,000 kg
– Metsäjänis, paino 2-4kg (oletus: 3kg), ”alle 200,000 yksilöä” -> lihaa 300,000 kg
– Rusakko, paino 2-5kg, (oletus: 3kg) ”alle 200,000 yksilöä” -> lihaa 300,000 kg
– Karhu, 1500kpl, paino 80-330kg (oletus: 200kg) -> lihaa 150,000 kg
– Susi, 200kpl, paino 30-70kg (oletus: 50kg) -> lihaa 5,000 kg
– Ahma, 220 kpl, paino 8-28kg (oletus 20kg) -> lihaa 2,000 kg
– Kettu, noin 120,000 kpl, paino 5-6kg (oletus: 5 kg) -> lihaa 300,000 kg
– Supikoira, 280,000 kpl, paino 3-12kg (oletus: 8kg) -> 1,120,000 kg
– Ilves, 2500 kpl, paino 10-25kg (oletus: 15kg) -> 19,000 kg
– Sinisorsa, 200,000 paria = 400,000 kpl, paino 1-1,3kg (oletus 1,2kg) -> 240,000 kg lihaa
– Sepelkyyhky, 300,000 paria = 600,000 kpl, paino 0,4-0,6kg (oletus 0,5kg) -> lihaa 150,000 kg
– Kanadanhanhi 10,000 paria = 20,000 kpl, paino 2-6kg (oletus 4kg) -> lihaa 40,000 kg
– Merihanhi, 3500 paria = 7000 kpl, paino 3–4,2 kg (oletus 3,5kg) -> lihaa 12,300 kg
– Metsähanhi 1500 paria = 3000 kpl, paino 3–3,6 kg. (oletus: 3,3 kg) -> lihaa 5,000 kg
– Nokikana paino 6,000 paria = 12,000 kpl, paino 0,6–1,2 kg (oletus 1kg) -> lihaa 6,000 kg
– Isokoskelo 25,000 paria = 50,000 kpl, paino 1,3-1,9kg (oletus 1,5kg) -> lihaa 38,000 kg
– Tukkakoskelot 30,000 paria = 60,000 kpl, paino 1,0kg -> lihaa 30,000 kg
– Fasaani, 15,000 paria = 30,000 kpl, paino 1,0kg -> lihaa 15,000 kg
– Kyhmyjoutsen, 7000 paria -> 14,000 kpl 9-13 kg, (oletus 11kg) -> lihaa 77,000 kg
– Laulujoutsen, 6000 paria -> 12,000 kpl, 6-12kg, (oletus 8kg) -> lihaa 48,000 kg

Suomen metsistä löytyy siis kokonaisuutena ekologisesti kasvanutta riistalihaa noin 33,500,000 kg (”ja pikkueläimet päälle”).
Suomen lihankulutus nykyisellään vuodessa on 436,700,000 kg. Villieläimistä saatavan lihan määrä kattaisi tästä alle 8%.
Suomen nykyisellä lihankulutuksella, jos jokainen suomalainen vaihtaisi liharuokansa riistaan, koko Suomen villieläinfauna olisi syöty ”ekologisesti ja eettisesti” pois kokonaan noin KUUKAUDESSA.

Tilastoista näkee, miten paljon enemmän Suomessa elää tuotantoeläimiä navetoissa, sikaloissa ja kanaloissa, verrattuna villien eläinten määrään luonnossa. Suurena trendinä villieläinten määrä on maailmassa tippunut alle puoleen 1970-luvun jälkeen. Tuotantoeläimiä teurastetaan vuodessa yli 67 miljoonaa Suomessa, kun villin eläinfaunan (selkärankaiset) pääluku kaikkine lajeineen Suomessa lasketaan alle kymmenessä miljoonassa. Varsinkin eläinten painomassan perusteella tuotantoeläimiä on olemassa moninkertaisesti enemmän, kuin villieläimiä – elossa olevat villieläimet ovat pääosin runsaslukuisia pieniä selkärankaisia, suurten nisäkkäiden vähentyessä dramaattisesti. Tuotantoeläimet taas ovat mahdollisimman suuria teuraseläimiä.

Mutta ei nyt heittäydytä aivan pessimisteiksi. Jos joku tosissaan haluaa jättää teollisen lihan ja korvata sen eettisemmällä riistalla, niin näistä luvuista pääsee myös kiinni, paljonko riistaa voisi huoletta ja ekologisesti syödä per nenä. Oletetaan, että riistapopulaatiosta voi metsästää kestävästi vuosittain noin 1/3 populaation siitä suuresti kärsimättä ja seuraavan vuoden poikastuotannon vaarantumatta. Oletetaan samalla, että toimitaan niin, että koko kansa voisi tehdä samoin – eettiseksi tai ekologiseksi ei voitane laskea toimintaa, jota voisi harrastaa vain pieni eliitti. Tällöin jokaiselle suomalaiselle olisi ekologisesti katsoen OK syödä riistalihaa noin 2,0 kg/henkilö vuodessa. (33,500,000 kg * (1/3) / 5,500,000 henkilöä). Se on aika paljon vähemmän, kuin suomalaisten nykyinen lihankulutus 79,4kg/vuodessa.

”Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleinen moraalilaki.” – Immanuel Kantin velvollisuusetiikan kategorinen imperatiivi 1.

LINKIT:
– Riistan kolmiolaskenta https://riistakolmiot.fi
– Luonnonvarakeskus www.rktl.fi
– Luontoportti http://www.luontoportti.com
– Suomen riistakeskus www.riista.fi/riistatalous/riistakannat/elaimet/
– Metsästäjäliitto http://metsastajaliitto.fi/node/95
– Valkohäntäpeurojen määrä 2015 http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002844642.html
– Hirvien määrä 2015 http://riista.fi/suomen-hirvikanta-on-hienoisessa-kasvussa/

One comment

  1. Valtteri Kokkoniemi

    Moraalinen imperatiivi ei edellytä, että itse metsästettyä lihaa pitäisi jakaa muille. Jos lihan riittävyys lasketaan koko kansan sijaan niiden kesken, jotka viitsivät sitä itse käydä pyytämässä, luvut näyttänevät toisenlaisilta. Esimerkiksi bloggaaja itse ei liene lähtemässä metsälle vaan pitäytyy mieluummin kasviksissa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *