Aavikko. Taloja aseteltuna keskelle ei mitään. Ei metsää, ei edes vihreitä puistoja. Karua maisemaa halkoo luotisuora raja-aita, jolle mikään ei ole este. Sen toisella puolella on erilainen kaupunki, jossa aseiden pauke ei pysäytä arkirutiineita. Tumma, lähes musta veri on jälleen sekoittunut hiekkaan. Tervetuloa Juareziin, Meksikoon.
Guerra contra el narcotráfico en México eli Meksikon Huumesota on vaatinut arvion mukaan vuoteen 2013 mennessä 120,000 uhria ja 27,000 kadonnutta. Meksiko yrittää hajottaa väkivaltaiset huumekartellit ja Yhdysvaltojen tehtävä on estää salakuljetus. Tämä taistelu on mahdoton voittaa nykyisin keinoin. Tavallisen suomalaisen San Pedro-kaktuksen kasvattajan on hankala käsittää millaisista voimista ja rahoista nyt puhutaan. Suomessa nukutaan yöt rauhassa. Meksikossa sen sijaan kartellit ovat paisuneet niin uskomattomiin mittoihin, ettei niitä pysty pysäyttämään mikään. Vaihtoehdot ovat pienet. Joko toimit rikollisjärjestölle korvausta vastaan tai lähtee perheen ja oma henki. Uhreja jätetään esille muille varoitukseksi. Se on todellisuutta, ei mitään elokuvaa.
Hyväuskoisesti oikeutta palveleva FBI-agentti Kate Macer (Emily Blunt) on sukeltanut synkempään todellisuuteen kuin oli odottanut. Hän makaa motellihuoneen sängyssä jossain päin Texasia ja tuijottaa tyhjää. Aurinko paistaa sisään puoliksi suljettujen verhojen välistä ja paljastaa ikkunan edessä leijailevan pölyn. Keskity hetkeen. Punnitse.
Valtioiden välisen rajan ylittäminen on symboli. Kate kulkee henkilökohtaista matkaa lainkuuliaisuuden ja lakeja kiertävän ns. oikeutetun sodan välillä. Lain rajojen venyttäminen voi kuulostaa perustellulta, kun perheitä surmataan naapurimaan kartellin johtajan nimissä. Paras keino vaikuttaa on katkaista tuon käärmeen kaula, mutta tehtävä ei ole helppo.
Tarvitaan upea moniulotteinen suunnitelma. Sen suunnitelman on käsikirjoittanut Sons Of Anarchysta tuttu käsikirjoittaja Taylor Sheridan ja järjestänyt elokuvaohjaaja Denis Villeneuve. Pääosaa näyttelee kelvollisesti lähes tuulessa huojuva Emily Blunt, jonka olemuksessa ohjaaja on halunnut säilyttää vain kapean kaistaleen naisellisuutta muistuttaakseen hahmon arvomaailmasta. Aisaparin (Daniel Kaluuya) keltanokkaisuus on kenties uskottavammin näytelty kuin oli tarkoitus, kun taas huulta heittävän Matt Graverin (Josh Brolin) rooli lähinnä ärsyttää, osin tosin tarkoituksella, eikä hahmon taustoihin tai tarkoitusperiin päästä kurkistamaan lainkaan. USA:n valtion kasaamaa ryhmää on valjastettu auttamaan traumatisoitunut Alejandro, jota näyttelevä Benicio El Toro ei juuri uskottavampi voisi enää olla maailmaan väsyneine silmineen.
Sekalaisista suorituksista huolimatta ryhmä puhaltaa varsin hyvin yhteen hiileen. Kenties kuitenkin ohjaajan vahvempia puolia ovat tunnelmien luominen. Siinä auttaa Roger Deakins, elokuvaaja monen menestyselokuvan takaa. Kaksikon meneillään oleva projekti onkin odotettu Blade Runnerin jatko-osa.
Sicario on kerta kaikkiaan laadukasta työtä, laadukasta toimintaviihdettä ja ajankuvaa. Se on kuin Michael Mannin turhaan toivottu Miami Vicen jatko-osa, jolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Mannin kanssa. Jos pidit Miami Vicesta (2006), sinun on nähtävä tämä.
