Testissä Thai-Cube (Red curry with jasmin rice)

Kotona ei ollut mitään, mistä olisin voinut tehdä eväät mukaan toimistolle, jossa ei ole ruoanlaittovälineitä (mikroa en lue sellaiseksi), eikä tällä hetkellä edes jääkaappia, joten otin pakkasesta matkaan tällaista päivää varten varatun Thai-Cuben. Se on mikrossa lämmitettävä riisipohjainen pakaste ja erityisesti tämä Red curry with rice-vaihtoehto siis kasvisruoka. Normaalisti kartan mikroruokia, mutta kai sitä saa poikkeuksiakin joskus tehdä muka pakon edessä.

Tämä Thai-Cube ei ollut ensimmäinen syömäni, mutta edellisestä ja samalla ensimmäisestä on kulunut jo kuukausia, joten kyllä tässä voi vielä yllättyä monestakin asiasta ja tätä testinä omasta näkökulmastani pitää.

Olen näitä kuutioita katsellut kaupoissa muutamia kertoja, mutta jostain kumman syystä, jälleen kerran, kasvisversiot ovat jääneet uupumaan valikoimista, joten en ole sitten ostanut tietenkään mitään. Tämä taisi löytyä Valintatalosta tai S-Marketista parisen kuukautta sitten. Hinnasta ei ole mitään käryä, mutta ainakin Valintatalon kylmäkaapin pielessä oli ”punkasviscurry+riisi”-tuotteen hinta 4,29, kun viimeksi katsoin, vaikka mitään kasvisboksia ei hyllystä edes löytynyt.

Pakkaus on kartonkia ja se on muovikelmun sisällä, joka pitää irroittaa ennen mikroon laittamista. Muuta sille ei sitten tarvikaan tehdä mikrosafkoille tyypilliseen tapaan. Kuutio itsessään ei itseasiassa olekaan kuutio vaan alaspäin kapeneva. Pakkauksen sisällä on yksi irrallinen kartonkipakkaus lisää, jossa on kastike ja kasvikset ja sen alle on sijoitettu riisit. Ulommaisen pakkauksen muoto pitänee kasvispakkauksen riisin päällä jättäen ilmaa väliin, jolloin se ei paina riisiä kasaan. Nerokasta.

Ainesosalista vaikuttaa hyvältä ja älyttömän pitkältä, eikä siinä vaikuta olevan ylimääräistä kemiaa, tai sitten se on piilotettu. Noin puolet sisällöstä on riisiä.

– Keitetty jasmiiniriisi 50% (vesi, jasmiiniriisi (46%), auringonkukkaöljy),
– kookosuute 15%,
– bambunverso 7%,
– minimaissi 7%,
– ananas,
– vesi,
– sokeri,
– makea basilika 2%,
– punainen chili 1,2%,
– suola 0,8%,
– valkosipuli,
– maissitärkkelys,
– sitruunaruoho,
– salottisipuli,
– galangajuuri,
– kaffirlimen lehti,
– kaffirlimen kuori,
– hiivauute,
– korianterin siemen,
– korianterin juuri,
– maltodekstriini.

Itse kuitenkin jättäisin pois sokerin, maissitärkkelyksen ja maltodekstriinin, joita en koskaan käytä ruoanlaitossa. Kuka muutenkaan erityisesti haluaa syödä kahta jälkimmäistä?

Valmistusohje sanoo, että kuutiota pitäisi mikrottaa viisi minuuttia ”kovalla teholla (900-1000 wattia)”, mutta toimiston mikro kykenee parhaimmillaankin vain 700 wattiin. Kierrän hanan auki kuitenkin vain noin viiteen minuuttiin, koska muistaakseni viime kerralla se oli ihan riittävän lämmintä niinkin.

Blimm! Valmista tuli. Heti mikron oven aukaistessa ulos pelmahtaa varsin maittava tuoksu. Pinnasta kuuma paketti ulos, auki ja ihmettelemään. Kyllä, tuoksu on herkullinen. (Tässä vaiheessa varmaankin on syytä huomauttaa, että tämä artikkeli ei ole piilomainontaa. Myös valmistajalle tiedoksi, että jälkikäteenkin muistamisesta tuskin pahastun).

Nostan ensin kastikepakkauksen sivuun ja kippaan sitten riisit pahvilautaselle. Riisit tulee ulos yhtenä kakkuna, jonka pohja näyttää vähän nastylta ja kostealta. Kakku kuitenkin hajoaa haarukalla helposti eikä näytä lainkaan puuroutuneelta. Seuraavaksi sekoitan kastikkeen ja vihannekset riisin sekaan. Aterian voisi syödä myös kuutiosta, mutta koen helpommaksi syödä lautaselta, koska kuutiosta on kuitenkin melko ikävä syödä eikä pohjan kaapiminen loppusuoralla houkuttele. Todennäköisesti hermot alkaisi myös palaa käsiin osuviin kannen siivekkeisiin, joihin on tiivistynyt kosteutta mikrossa.

Silmiin osuu punainen chilin rinkula ja puraisen siitä palan tuoreella makuaistilla. Pakkauksessa on tulisuusasteeksi ilmoitettu kolmen merkin asteikoilla kaksi. Ihan sopivan tulinen, ei mitenkään liian. Tämäkin toki henkilökohtaista kuka mitenkin tulisena haluaa. Sen voin kuitenkin huoletta sanoa, että tällä mausteisuudella tuskin chilifaneja pysäytetään. Mukavasti ainakin ajateltu, että chilit voi helposti noukkia pois niiden ollassa isompina rinkuloina eikä esim. jauhettuna tai pieninä paloina.

Huomaan äkkiä, että osa vihanneksista jäikin kylmiksi. Kaadan koko setin takaisin kuution pohjalle, koska en ole varma pahvilautasen mikroturvallisuudesta, ja laitan aterian takaisin mikroon. Ärsyttää hieman, vaikka maku suussa onkin mainio ja tiedän saavani kohta hyvältä maistuvaa safkaa. Mistä sitä voi valmistaessa tietää, koska se on valmista, kun pakkaus on ulkopinnasta joka tapauksessa kuuma?

Pyöritän mikrossa varmaankin enemmän kuin minuutin ja nyt pakkaus on jo liiankin kuuma koskettavaksi.

Avaan kuution jälleen ja valtavat höyryt purkautuvat toimiston muutenkin kosteahkoon ilmaan.

Muistan, ettei minulla ole edes juotavaa pöydässä. Ruokajuomaksi toimiston kaksi vaihtoehtoa kattavasta ”valikoimasta” nostan arvokkaasti pöytään Lidlin Saskian sinisen Mineral Waterin.

Ruoka on ihan järkyttävän hyvän makuista. Ihan tosi! Olihan tässä kyllä jo nälkäkin. Korianterikaan ei maistu läpi, mikä on pelkästään hyvä juttu. Jos tällaista saisi jostain lähiravintolasta, ostaisin. Jossain festareilla ostaisin kaksi annosta. Perusnegatiivistakin naputtamista tietenkin löytyy, mutta lähinnä kyse on jostain bambunverson puumaisuudesta. Mokoma jäi kerran suuhun pyörimään ja sylkäisin sen lautasen reunalle. Minimaisseja oli verrattain runsaasti ja mahdollisesti luvattu 7% sisällöstä jopa täyttyi.

Negatiivisin asia kaikesta oli se, että ateria oli pieni kuten ennakkoon pelkäsinkin, tosin odotettuakin isommalta se näytti lautasella. Mutta saisi siis olla isompikin. Ei tällä ahkeraa työmiehen vaativaa nälkää taltuteta, enkä puhu nyt toimistohiiristä vaan niistä, jotka ulkona paiskivat isoja kivenjärkäleitä ja päivät pitkät nostelevat kirkonkelloja tapuleihin. Jotain annos myös kaipaisi kylkeen ainakin kokonsa puolesta.

Ihan jees oli. Suosittelen.