Clouds of Sils Maria on älykäs ja rento elokuva

Kuva: www.cinemanse.fi

Mietin kymmeniä vuosia kulutetulla istuimella miten paljon tällainen pienemmän budjetin elokuvateatteri eroaakaan tavallisesta Finnkinon teatterista. Täällä ei ole pop corn-laatikoita, puhtaita punaisia päällysteitä tuoleissa eikä edes numeroja istuimissa. Ei tähtikuvioituja kokolattiamattoja tai muutakaan luksusta. Teatteriin astuneita ei yritetä vietellä turhuuksien avulla, sen kävijät ovat tulleet hakemaan kulttuurinautintoja. Elokuvan juonesta minulla ei ole vielä mitään käsitystä. Tiedän ainoastaan, että siinä näyttelee Kristen Stewart ja sen tapahtumat sijoittuvat Alpeille. En muista edes filmin nimeä.

Clouds of Sils Maria on kaivattua kritiikkiä aivottomia nykyleffoja kohtaan. Kuuluisiko tämän päivän scifi-leffojen roolisuorituksista todella palkita? Tekeekö nykyään leffasta hyvän erikoistehosteet, silmille laitettavat 3D-lasit ja hullu idea? Tekeekö naamio supersankarin kasvoilla näyttelijästä tähden vai tekeekö sen itse hahmo, jota tämä näyttelee? Joskus, ehkä. Elokuva pohtii huomaamattomasti näitä asioita.

Stewartin näyttelemä Valentine yrittää hoitaa junassa asioita kahdella kännykällä. Kenttää junassa ei ole. Valentine on uransa huipulla olevan näyttelijä Maria Endersin korvaamaton apulainen. Arkipäivän ongelmat saattelevat elokuvan katsojan sisään hyvin todelliseen maailmaan, jossa ei seikkaile kiiluvasilmäisiä mörköjä eikä kukaan osaa lentää ilman siipiä. Pienetkin vahvat lauseet, kuten ”Fuck!” ja siihen liittyvä roolihahmon kärsimys Alpeilla jyskyttävässä vanhanaikaisessa junassa, tekevät katsomisesta äkkiä hyvinkin kiinnostavaa.

Pääasiassa juoni kertoo näytelmän avulla 20 vuotta sitten kuuluisuuteen nousseesta näyttelijästä, jota pyydetään esiintymään näytelmän uudessa ohjauksessa. Tällä kertaa roolina olisi näytellä naista, jonka nuorempi nainen ajaa itsemurhan partaalle. Aiemmin tähti näytteli tuota nuorta naista, joten roolin vastaanottaminen tuottaisi merkittäviä henkilökohtaisia jännitteitä.

Elokuva käsittelee ihmisen vanhenemista ja sukupolven vaihdosta. Juna tulee ja se menee. Kuinka kaksikymmentä vuotta on jo niin pitkä aika valkokankaalla, että tekijöistä tulee vanhanaikaisia. Näyttelijöistä tulee nopeasti liian vanhoja nuorten jyrätessä ohi modernisuudellaan. Tai siltä se voi näyttää ulospäin. Sama toistuu sukupolvelta toiselle. Kuuluuko tässä junassa kännykkä? Onko tämän elokuvateatterin istuimissa mukitelinettä? Jos ei, liian klassista.

Leffasta löytyy viitteitä Hollywood-tuotantojen tyhjäpäisyyteen. Stewartin esittämä Valentine ihmettelee, miksi tarjottuun käsikirjoitukseen on ympätty ihmissusi. Näyttelijöiksi on valittu osa tämän päivän elokuvateollisuuden kärkikastia, mutta sen tapahtumat sijoittuvat Eurooppaan, jolloin ero Hollywoodiin vaikuttaa luonnolliselta. Toki Alppien upeat maisemat myös tuovat leffaan oman mausteensa.

Elokuva on kerroksellinen. Se kertoo samaan aikaan näyttelijän ja tämän nuoremman apulaisen suhteesta sekä näytelmän käsikirjoituksesta, jossa nuori nainen huijaa vanhempaa naispuolista pomoaan. Samalla elokuva vihjaa alalla jatkuvasti omien etujen vuoksi tapahtuvasta petkuttamisesta.

Yksi elokuvan langoista on käärme, joka kiemurtelee laaksoon ja täyttää sen. Käärme on sumu, joka leviää rinteiden väliin. Se käärme on paha, joka sumentaa upean näkymän alas laaksoon, mutta se on samalla upea show. Voisiko tuolla käärmeellä olla jotain tekemistä Hollywoodin tuotantojen kanssa?

Clouds of Sils Maria on varsin älykäs, mutta silti rento pätkä, joka saa katsojan pohtimaan juonenkäänteitä leffan jälkeenkin.

Kelmin Lumo

Kirjoittaja on kuvataiteilija, DJ ja web designer.

More Posts

Follow Me:
TwitterFacebook

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *