Mikä rakennusalassa on vikana?

Kahvia!

Mikä rakennusalassa on pohjimmiltaan vikana?

Minäpä kerron teille pienen tarinan. Tarinassani on mukana perhe – on äiti, isä, ja kolme lasta, sekä vieraileva mummi.

Eräänä lauantaiaamuna äiti ja isä herättävät lapset, ja pyytävät heiltä apua. Isi ja äiti lähtevät hakemaan mummin kylään naapuripaikkakunnalta, joten lasten pitää siivota sillä välin, ettei anoppi hermostu heti saapuessaan. Lapsille luvataan työstä myös palkkio: 20 euroa jokaiselle, jos talo on tip top vanhempien palatessa.

Ilpo määrätään imuroimaan, Petralle osuu pyykkivuoro, ja Tarja tiskaa tiskit keittiöstä. Lapset rientävät toimeen, kun vanhemmat kaartavat autolla pois pihasta.

Petra kipittää pyykille kodinhoitohuoneeseen ja aloittaa lajittelemalla pyykit. Valkoiset omaan kasaan, värilliset erilleen, ja lakanat 60 asteeseen. Villapaita pitää pestä käsin, mutta se hoituu nopeasti ensimmäisen erän pyöriessä koneessa. Sitten pyykit narulle, ja seuraava koneellinen laulamaan.

Ilpo aloittaa imuroinnin käärimällä matot pois lattioilta ja nostelemalla kengät pois eteisestä kenkätelineeseen. Sohvaa pitää siirtää, että kaikki villakoirat saavat kyytiä patterin takaa, niin äitikin aina siivotessaan tekee. Pölypussin merkkivalo alkaa palaa, mutta Ilpo juoksee kodinhoitohuoneeseen, kysyy Petralta missä pölypusseja säilytetään, ja vaihtaa uuden pussin koneeseen. Ja niin imurin ääni raikaa taas talossa.

Ja Tarja, Tarja rientää keittiöön.

Hyppäämme tässä kohtaa tarinassa parilla tunnilla eteenpäin, jolloin vanhemmat saapuvat mummin kera ovesta sisään. Eteisessä on siistiä, kengät nätisti rivissä ja tuolien selkänojilta pyykkikasat kadonneet… mutta mitä kummaa! Kaikki tiskit ovat edelleen tiskaamatta, ja Tarja istuu keittiön pöydän ääressä katselemassa taivaalle.

Anoppi pyörittelee silmiään ja siirtyy dramaattisesti huokaisten olohuoneeseen. Äiti kimmastuu Tarjalle.

– Mikset sinä Tarja ole tiskannut, sehän oli sinun tehtäväsi? Kaikki muut ovat hoitaneet hommansa, miksi sinä täällä istut tumput suorana?
– Noku en minä mitenkään pystynyt tiskaamaan!
– Mikset muka voinut??
– Katsokaas, Petralla on jäänyt yksi kahvimuki hänen huoneeseensa. Kaikki tiskit eivät ole tässä tiskipöydällä.
– Mutta olisithan sinäkin voinut hakea sen mukin, sehän olisi kestänyt vain puoli minuuttia hakea yksi muki yläkerrasta?
– Mutta ette te käskeneet minun siivota Petran huonetta, te käskitte minut tiskaamaan astioita.
– No olisit sitten edes tiskannut nuo kaikki muut tiskit, ei yhdellä mukilla olisi ollut väliä!
– Mutku en minä olisi saanut tätä kumminkaan valmiiksi kerralla, vedenhukkaa olisi täyttää pesuallas kahteen kertaan. Odotellaan, kyllä Petra varmasti tuo sen mukin keittiöön. Minä tiskaan sitten kyllä ihan heti saman tien, kun viimeinenkin likainen muki on tässä tiskipöydällä.
– No pyysitkö sinä Petralta, että hän tuo mukin sinulle? Muistaako Petra edes, että hänellä on jäänyt kahvikuppi yläkertaan?
– En minä päässyt, kun Ilpo imuroi juuri silloin kodinhoitohuoneen ovella. Enkä minä muutenkään voi sisaruksiani määräillä tai heille suoraan käskyjä ladella, kyllä teidän vanhempien pitää kaikki siivousta koskevat ohjeet antaa. Enhän minä Petran lapsi ole, vaan teidän lapsenne.

Ja kaikki lapset jäivät ilman palkkiorahojaan, koska Tarja oli estynyt tiskaamasta. Petra ja Ilpo olivat toki vähän näreissään ja asiasta riideltiin koko loppuilta, mutta Tarja sinnikkäästi syytti tapahtuneesta huonomuistista Petraa ja hänen kahvimukiaan, käytävän tukkinutta Ilpoa, vanhempia jotka antoivat niin epätäydellisiä siivousohjeita… Ja kaiken riitelyn keskellä Tarja sai hämmentyneen mummin uskomaan, että Tarja oli yrittänyt tiskata parhaansa mukaan.

Niinpä mummi palkkasi Tarjan tiskaamaan seuraintalon joulujuhlaan, koska Tarjalla selvästi näytti olevan Petraa ja Ilpoa enemmän kokemusta asiasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *