Elintarvikeyritysten on pidettävä 1.1.2014 alkaen esillä saamansa elintarviketurvallisuutta mittaavat Oiva-raportit. Oiva on elintarvikevalvonnan tarkastustietojen julkistamisjärjestelmä, joka julkaisee Suomessa toimivien elintarvikealan yritysten hygieniatasot hymynaamoin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi ravintolan, kaupan tai vaikkapa kioskin ovensuussa on hymynaamalla kuvitettu tarkastusraportti paikan hygieniatasosta. Määräys tulee Eviralta ja se koskee kaikkia 1.5.2013 jälkeen tarkastettuja myynti- ja tarjoilupaikkoja. Järjestelmä kuulostaa tietysti kovin hyvältä ajatukselta kuluttajien kannalta, mutta asia ei olekaan aivan niin yksinkertainen kuin voisi kuvitella.
Vailla sen suurempaa meteliä Suomessa on aloitettu uusi kuluttajille tarkoitettu elintarvikealan toimijoiden hygieniatasoa raportoiva järjestelmä. Raportteja on julkaistu netissä jo toukokuusta 2013 alkaen sitä mukaa, kun kuntien elintarvikevalvojat ovat saaneet tarkastuksia tehtyä. Myöhemmin tarkastusraportteja aletaan julkaisemaan yritysten sisäänkäyntien yhteydessä.
Tulokset esitetään neljällä erilaisella hymynaamasymbolilla.
Evira sanoo joulukuussa 2012 julkaisemassa tiedotteessaan:
”Valvontatietojen julkaisemisella pyritään lisäämään valvonnan läpinäkyvyyttä sekä antamaan kuluttajille tietoa valintojensa tueksi. Tavoitteena on myös lisätä elintarvikevalvonnan tunnettavuutta ja vaikuttavuutta. Elintarvikealan yrityksille avautuu samalla mahdollisuus kertoa kuluttajille, että oma toiminta on kunnossa”.
Tarkastusraporttien julkaisemisella netissä ja liittämisellä ovenpieliin tahdotaan siis vaikuttaa yrittäjien panostukseen yrityksen hygienia-asioissa.
Eikö tämä ole hyvä juttu?
Läpinäkyvyyttä lisää, puhtaampia tiloja ja enemmän luottamusta. Miten tämä nyt ei kuulostaisi hyvältä?
Eviran 7.6.2013 julkaisemassa tiedotteessa sanotaan, että siihen mennessä noin tuhannesta tarkastetusta vähittäiskaupasta ja ravintolasta 2% sai huonon arvosanan. 31% sai parhaan arvosanan, seuraavaksi parhaan eli hyvän sai 53% ja arvosana ”korjattavaa” annettiin 14%:lle.
Tällainen kokonaiskuva näyttää kyllä varsin hyvältä kuluttajan silmin, mutta ei varmastikaan niiden toimijoiden (16%) mielestä, jotka saivat ankean naaman.
Räikeimmät tapaukset totta kai ansaitsisivatkin suorastaan kiukkuavaa naamataulua osakseen, siitä tuskin monikaan ruoastaan maksava on toista mieltä. Mutta vaikka Evira näkeekin tarkastettavat kohdat riskeinä ruoan saastumiselle, on otettava huomioon riskin todellinen luonne. Jos tarkastus tehtäisiin kenen tahansa kotona, olisi arvosana lähes varmasti huono.
Vaatteet takahuoneessa eivätkä niille tarkoitetussa taukotilassa, lattiakaivosta puuttuu ritilä eivätkä siivousvälineet roiku telineessä vaan seisoa tönöttävät lattialla. Mapeissa ei ole kopioita kaikkien työntekijöiden salmonellatodistuksista eikä hygieniapasseista. Näistä Helsingin Sanomien artikkelin mukaan Kotipizza Kauppakeskus Willa sai naputettavaa toimittajan ollessa paikalla. Yleisarvosanaksi pizzeria sai ”korjattavaa” eli enemmänkin apaattiselta tai masentuneelta näyttävän naamataulun.
Tarkastus mittaa mahdollisuutta ruoan saastumiselle. Jos jokin on edes etäisesti mahdollista, kuten bakteerien siirtyminen avonaisesta lattiakaivosta ruokaan, siitä tulee merkintä rekisteriin. Tietysti naurettavilta tuntuvilla tarkastettavilla kohdilla ja tarkastusten yhtenäistämisellä Suomessa yritetään saada byrokraattista tolkkua kaikenlaisiin riskitekijöihin, mutta pikkujuttujen takia negatiivisen arvosanan kuuluttamisesta ei ole iloa kenellekään.
Heikoin tulos määrittää arvosanan
Kokonaisarvosana määräytyy heikoimman arvosanan mukaan. Niinpä yksikin huono tarkastustulos jossakin asiakokonaisuudessa antaa arvosanaksi huonon vaikka kaikki muu olisi oivallista.
Kun selailee tarkastusraportteja ja katsoo arvosanoja ”korjattavaa” ja ”huono” saaneita toimijoita, huomaa useassa Oiva-raportissa selitetyt puutteet suorastaan naurettaviksi arvosanaan nähden.
Esimerkiksi eräs elintarvikekioski pienehköllä paikkakunnalla on saanut korjattavaa-merkinnän kokonaisarvosanaksi. Myykö tämä elintarvikekioski pilaantunutta ruokaa? Ei myy. Ankean naaman se sai, koska kohdasta Henkilökunnan toiminta ja koulutus tuli arvosanaksi korjattavaa. Raportin huomiokenttään on tarkennettu:
Henkilöiden, jotka käsittelevät helposti pilaantuvia elintarvikkeita, suojavaatetus on puutteellinen.
Kioskin joka ikinen muu arvioitu asiakohta oli saanut parhaan mahdollisen tuloksen. Esimerkiksi tilojen ja laitteiden puhtaanapito ei kyseisessä kioskissa voisi olla parempi.
Tietämättä sen tarkempia yksityiskohtia, voimme vain arvailla mistä raportissa on ollut kyse. Elintarvikekioskin esimerkissä työtekijä on saattanut käsitellä elintarvikkeita normaaleissa vaatteissa sillä harvemmin kai niin pienissä myymälätiloissa työntekijöille on hankittu erillisiä vaatteita. Kun haemme kaupasta ruoan ja kuljetamme sen koteihimme, se tapahtuu kotivaatteissa tai joskus jopa likaisissa työvaatteissa. Puhumattakaan suojavaatteista. Silti emme saa ruokamyrkytyksiä tuon tuosta. Jopa valmistamme ruoan päivittäin käyttämissämme vaatteissa, silti puhtaasti.
New Yorkin varoittava malli
Oiva-järjestelmä muistuttaa New Yorkin vastaavaa. Siellä ravintoloiden ovissa on kirjainmerkinnät. Ne toimittavat samaa virkaa kuin Suomessa hymynaamat.
New Yorkissa on vaadittu heinäkuusta 2010 lähtien ravintoloita kiinnittämään kirjainarvosanat oviinsa. Kirjaimet ovat joko A, B tai C, ensin mainitun ollessa paras. Kirjaimet määräytyvät kerääntyneiden pistemäärien mukaan. Pisteitä jaetaan kaupungin ja osavaltion ruokaturvallisuusvaatimusten rikkomisista. Myös A:n arvosanalla voi olla pisteitä. NYC:ssa ravintolat tarkastetaan 1-6 kertaa vuodessa ja noin puolet tarkastuksista johtaa arvosanaan.
Myös NYC:n raportit julkaistaan netissä. Raportin yhteydessä on huomautus, disclaimer, että viimeisimmät tulokset eivät ole välttämättä lopullisia. Ravintolat ovat oikeutettuja valittamaan ja ne voivat haastaa tarkastusosaston. Onnistuneet haasteet voivat muuttaa pisteitä ja siten myös arvosanaa.
Otin yhteyttä paikalliseen, tarkastuksissa hyvin pärjänneeseen, ravintoloitsijaan ja kysyin häneltä, miten hän kokee systeemin yrittäjänä. Vastaus oli häkellyttävä. Hän kertoi mm. ylimielisestä tarkastajasta, joka oli valehdellut raportissaan olennaisesti.
Ravintoloiden pitäjät ovat käytännössä voimattomia tarkastajien edessä. Ongelma on siinä, että tarkastajat tulkitsevat sääntöjä eri tavalla. Siinä missä monet tarkastajista kokevat kaiken olevan kunnossa, toinen näkee suuremmankin rikkomuksen ja antaa sakon. Tarkastaja saattaa vaatia kokkia peittämään parran hiusverkolla, kun joku toinen ei välitä asiasta lainkaan. Samoin hatun alta pilkottavat hiukset voivat olla joillekin tarkastajille ongelma, kun toisille ei.
Newyorkilaisravintoloitsijan mukaan myös heidän ravintolassa on nähty sääntöjen tulkinnan epäyhtenäisyys. Eräs tarkastaja on ollut erityisen ankara muihin tarkastajiin verrattuna. Tämän suorittaman aiemman tarkastuksen yhteydessä annetut suojavaatetukseen liittyvät virhepisteet saatiin kumottua, mutta seuraavalla kerralla tämä päättikin tehdä valittamisesta vielä vaikeampaa. Tarkastaja jätti nimittäin kokonaan mainitsematta, että työntekijällä oli kyseistä suojavaatetta lainkaan yllään. Suojavaatetuksen puute keittiössä on tietenkin suurempi rikkomus, joten ravintolan luokitus putosi.
Koska sakot ovat kalliita ja huono arvosana ovessa karkottaa asiakkaat, monet New Yorkin ravintolat ovat alkaneet sulkemaan, kun tarkastaja tulee sisään. Käytännössä siis heti, kun tarkastaja ilmoittaa kuka hän on, keittiö lopettaa ruoan valmistamisen tai alkaa tekemään jotain täysin muuta kuin mitä oli sillä hetkellä tekemässä. Tällä tavoin voidaan välttyä naurettavilta rikkomuksilta kuten esimerkiksi siltä, että ruokaan kosketaan paljain käsin vaikka kädet olisivatkin puhtaat. Niin ikään pisteitä saattaisi rapsahtaa, jos työntekijä ei puhdista rättiä joka kerta käytön jälkeen.
Suomestakin on jo esimerkkejä. Eräskin yrittäjä kertoi siirtäneensä tarkastuksen ajaksi kaiken sellaisen pois tiloista, joka todennäköisesti alentaisi tulosta. Eikä kyse ole tässäkään tapauksessa mistään suuremmasta terveysriskistä vaan maalaisjärjestä ja siitä, millaisessa pelossa yrittäjät joutuvat elämään tarkastajien kanssa.
Uusintatarkastus
Suomessa uusintatarkastus tehdään, kun toimija saa arvosanan korjattavaa tai huono. Jo tehtyjä tarkastuksia selaamalla käy ilmi, että uusintatarkastus on ainakin joissakin tapauksissa toteutettu yhden ja kahden kuukauden välisenä aikana siitä, kun korjattavaa on löytynyt. Evira ei kuitenkaan kerro miten pian uusintatarkastus on tarkoitus toteuttaa, eikä sitä, kiilaako se etusijalle muiden normaaleiden tarkastuskohteiden ohi. Huonossa tapauksessa asiakkaat ovat ehtineet jo kaikota ja paikalta mennä maine ennen kuin epäkohdat on tarkistettu korjatuiksi. Toimijan tiedoissa ja ovessa on siis huonompi tarkastusarvosana huonossa tapauksessa kuukausia vaikka epäkohdat olisivat korjattu jo seuraavana päivänä.
Uusintatarkastuksella tarkastetaan myös uudelleen kaikki jokaisella tarkastuskerralla tarkastettavat asiat.
Tarkastusten epäyhdenmukaisuus
Oivan yksi tarkoituksista on yhtenäistää elintarvikevalvontaa Suomessa. Tavoite yritetään saavuttaa käyttämällä kaikissa kunnissa samanlaisia Oiva-arviointiohjeita. Oivan myötä tarkastuskäyntiin käytettyä aikaa on ollut tarkoitus lyhentää. Vaikka uudistus onkin tervetullutta yhtenäistämisen saralla, on edelleen vallitseva epäyhdenmukaisuus toimijoille nyt entistä kiusallisempaa.
Kaikilla kunnilla ei näytä olevan yhtä paljon voimavaroja tarkastuksia tekemään. Eviran vastineessa Helsingin Sanomien ja Nelosen Uutisten virheellisille väittämille, todetaan, että ”vain neljässä valvontayksikössä tarkastettujen kohteiden osuus jää alle 30 prosentin”. Eli joissakin kunnissa on ollut vuonna 2012 yli 70% tarkastamattomia toimijoita. Laskusta oli jätetty alkutuotantopaikat pois, koska niitä ei tarkasteta vuosittain vaan keskimäärin kerran kolmessa vuodessa.
Eviran samaisessa artikkelissa jopa sanotaan suoraan, että kuntavalvonnassa on suuriakin eroja.
”Vaikka median esittämissä tiedoissa oli virheitä, johtopäätökset kuntavalvonnan suurista eroista ja valvonnan vähäisyydestä ovat Evirankin mielestä oikeita,” sanoo tiedonkeruusta vastaavan suunnittelu- ja ohjausyksikön yksikönjohtaja Ulla Poutiainen Evirasta.
Joissakin kunnissa toimijat voivat siis odottaa tarkastuksia harvemmin kuin toisissa.
Oivaan päätyvän raportoinnin hoitavat kuntien elintarvikevalvojat. Mitä tulee tarkastusten välisiin eroihin, myös niitä varmasti löytyy, sillä tarkastajan omalle harkinnalle on jätetty varaa. Esimerkiksi tarkastettavissa kohteissa joitakin määrättyjä asioita tarkastetaan vähintään kerran kolmessa vuodessa, silloin, kun tarkastaja katsoo parhaaksi. Niinpä voisi periaatteessa olla tilanne, että joku toinen tarkastaja tarkastaa tietyn kohdan kerran kolmessa vuodessa, kun toinen jossain muualla tarkastaa sen vaikka viidesti.
Lisäksi silloin, kun tarkastajilla on mahdollisuus yksilölliseen näkemykseen, niin Suomessa kuin NYC:ssakin, systeemi on epäreilu toimijoille.
Epäselvää on myös millaisin perustein toimijoille ilmoitetaan tai ei ilmoiteta tarkastusajankohdasta. Koko Oiva-järjestelmä painottuu riskiperusteiseen paineeseen, joten miten joidenkin toimijoiden kanssa voidaan sopia ennakkoon tarkastuspäivästä, kun toisille se tulee yllättäen?
Olen jo kysellyt elintarvikealan yrittäjiltä kokemuksia. Erääseen nimeltä mainitsemattomaan ruokakauppaan oli sovittu tarkastuspäivä kaksi kuukautta etukäteen ja eräälle toiselle ruokakaupalle oli annettu päivämäärävaihtoehtoja valittavaksi, kun taas yhteen ruokakauppaan tultiin täysin ilmoittamatta.
Järjestelmä on siis epäreilu ja parannusta siihen on tuskin odotettavissa ihan lähiaikoina. Tarkastajien ja Eviran vastuu on lisääntynyt, mutta ainakaan mitään parannuksia esim. valvonnan henkilömääriin ei ole selkeästi esillä Oivan tiedotuksen yhteydessä.
Ajantasaisuus ja kauaskantoiset vaikutukset
Sekä Oiva-raportti että tarkastuskertomus toimitetaan toimijalle ennen kuin valvontatiedot julkaistaan netissä. Epäkohdat voivat hyvinkin olla korjattu jo ennen kuin tieto on välittynyt kuluttajille asti.
Mikäli aiempia tarkastuksia on tehty, raportissa näkyy kahden edellisen tarkastuksen tulos. Jos negatiivista huomauttamista on löytynyt, kuluttaja voi lukea pitkänkin ajan päästä, että ravintolassa on ollut asioita retuperällä. Tästä voi helposti tulla päätelmä, että ”Juuri nyt siellä voi taas olla asiat huonommin, koska näin on ollut ennenkin”, vaikka viimeisimmässä tarkastuksessa kaikki olisikin kunnossa.
Asiakkaat eivät ymmärrä mitä arvosana saattaa tarkoittaa. Kun he näkevät vain parasta huonomman arvosanan ovessa tai netissä, he ajattelevat, että ruoka on todennäköisesti epäturvallista vaikka suurin osa huonommista arvosanoista johtuu täysin jostain muusta rikkomuksesta, mikä ei liity turvalliseen ruokaan juuri mitenkään merkittävästi.
New Yorkissa arvosanat pysyvät kuusi kuukautta tai vuoden, vaikka ongelmakohdat on voitu korjata päivissä. Esimerkiksi hedelmäkärpästen löytymisen myötä voi seurata huonompi arvosana. Hedelmäkärpäset pystytään kuitenkin hävittämään viikossa, mutta arvosana voi pysyä puoli vuotta. Tuona aikana ravintolan liiketoiminta todennäköisesti heikentyy voimakkaasti.
Usein tehtävät tarkastukset ja niistä aiheutuva stressi sekä se, ettei koskaan tiedä mitä tarkastaja saattaa löytää, aiheuttaa New Yorkissa ravintoloitsijoille suurta päänsärkyä.
”Se on kuin taistelu, jota ei voi voittaa. Ja juuri kun pärjäämme, kuusi kuukautta myöhemmin se alkaa taas. Se on tavallaan helvetti”.
Kaikki eivät sitä jaksakaan ja tämäkin ravintola on harkinnut viime aikoina sulkevansa ovensa lopullisesti.
Liika tieto johtaa monotonisuuteen
Oiva-järjestelmän yhtenä tavoitteena on myös antaa kuluttajille tietoa valintojen tueksi. Oli tarkoitus mikä tahansa, tämänhetkinen systeemi toimii hyvin tirkistelyyn ja päätökset tehdään lähinnä negatiivisia tuloksia vasten.
Niinpä asiakkaat alkavat valita paikkoja, joissa kaikki on kunnossa. Niissä on vaatekasat taukotiloissa ja henkilökunnalla viranomaisten määräämät työasut pyntättynä päällä. Mitään uusia paikkoja ei uskalleta kokeilla, jos ovenpielessä mollottaa viivanaama tai suu on nurinpäin. Näin virkamiesten päätökset vaikuttavat ihmisten valintoihin. Ne eivät ainoastaan anna tukea niille vaan todella vaikuttavat niihin.
Ja nyt, kun tarkastustulokset ovat vielä netissä, ei kaupungille asti tarvitse edes lähteä. Jokainen voi turvallisesti pysytellä kotona lukemassa viranomaisten arvioita.
Kannustin
Oiva kannustaa pitämään huolta hygieniasta. Tämä onkin varmasti totta. Evira sanoo myös, että Oivan avulla elintarvikealan yrityksille avautuu mahdollisuus kertoa kuluttajille, että oma toiminta on kunnossa. Hyvä hygienia on kuitenkin itsestäänselvyys, jolloin täydellinen tulos ei ole kovin tehokas markkinointikeino. Sitä vastoin huonompi tulos vaikuttaa kulutujakokemukseen alentavasti.
Lisäksi Eviran mukaan elintarvikealan yritykset voivat hyödyntää tarkastusohjeita oman toimintansa suunnitteluun. Käytännössä niiden on pakkokin elleivät halua menettää asiakkaitaan Eviran tekemien merkintöjen takia.
Hymynaamasymbolit
Millä keinoin tarkastusarvion yhteenvetoa voitaisiin kuvailla parhaiten? Hymynaama on tietysti kuluttajalle helposti lähestyttävä symboli. Siitä näkee nopeasti kuinka tyytyväinen tarkastaja on ollut paikkaan.
Hymynaama kertoo samalla myös siitä millaisella mielellä paikan omistaja on tarkastukseen, joten oikeastaan symboli toimii molempiin suuntiin. Jos ravintola saa oikein mairean naamataulun oveensa, tuo se varmemmin asiakkaita ja omistajaa hymyilyttää. Jos ovenpielessä roikkuu murjottava naama, kyllä se varmasti näkyy myös omistajalla asiakkaiden kääntyessä ovelta.
Graafisten naamailmeiden sijaan voitaisin käyttää kouluarvosanoja NYC:n mallin mukaisesti. Prosenttiluvulla tai keskiarvolla viestintä ei taas ole mahdollista, koska jos vaikkapa osasta ruoasta on löydetty ruokamyrkytysbakteereita, parempi keskiarvo ei tee ruoasta syömäkelpoista.
Tyytyväisyysilme on huono, koska siihen on liian helppo samaistua. Jos tarkastettu paikka on saanut huonon arvosanan ja ovessa kellottaa surullinen ilme, kuinka moni sellaiseen paikkaan haluaa mennä? Ruokapaikkaan mennään hankkimaan hyvä mieli ja siitä maksetaan. Kaupoista haetaan syömäkelpoista puhdasta ruokaa. Kirjaimet tai numerot sen sijaan ovat enemmän byrokraattisempia eikä niihin samaistu ihan niin helposti. Ns. paskanaama on verrattavissa stopmerkkiin: ”Seis! Tämä paikka on saastunut!”.
Huono arvosana on kaiken lisäksi suhteellisen helppo saada, koska yhdenkin asiakohdan huono arvosana antaa yleisarvosanaksi huonon. Moni muu hyvin oleellinen asia, kuten varsinainen ruoan puhtaus, voi kuitenkin olla yrityksessä täydellisesti.
Millainen olisi parempi systeemi?
Vaikka nykyinen systeemi olisikin huono, voidaan sitä aina parantaa, jos halua riittää.
Puutteellinen valvonta näkyy joskus mm. ravintoloissa emmekä tiedä mitä kauppojenkaan varastotiloissa puuhaillaan. Valvontaa kyllä tarvitaankin jollain tasolla. Virhemarginaalin ja eriarvoisuuden tasaamiseksi tarkastajia tulisi olla riittävästi tarkoittamatta kuitenkaan sitä, että tarkastuksia pitäisi suorittaa yhtään enemmän.
Myös läpinäkyvyys on tervetullutta, kun se on omiaan hälventämään epäilyksiä virkamiesten mahdollisesti kyseenalaisista toimista.
Ovatko kuluttajat todella riittävän motivoituneita tutkimaan miksi toimija on saanut huonomman arvosanan? Harvempi tuskin on. Tarkemman tutkimisen vaiva tulisi ehdottomasti poistaa kokonaan ja asiakkaille ilmoittaa selvästi mikä oli vialla eikä piilottaa minimaalisia epäkohtia kokonaisarvosanan taakse.
Järjestelmän pitäisi olla kannustavampi kokeilemaan itselle uusia paikkoja eikä karkoittava niitä kohtaan kuten se tällaisenaan on.
Miten tämä järjestelmä on syntynyt? Onko järjestelmää voinut edes vastustaa missään vaiheessa vai annettiinko se vain päättäjätasolta tiedoksi? Tästä pitäisi olla enemmän keskustelua ja kuulla myös itse toimijoiden mielipiteitä laajalti ennen kuin toteutetaan huono ja epäreilu järjestelmä.
Newyorkilaisen ravintoloitsijan mielestä parempi systeemi voisi olla sellainen, jossa terveysviranomaiset työskentelevät yhdessä ravintoloiden kanssa eikä heitä vastaan. Nyt ravintolat lähinnä pelkäävät tarkastajia, mikä johtaa vastatoimiin, kuten ruoan valmistamisen lopettamiseen tarkastuksen aikana. Niinpä tarkastustuloksilla onkin entistä vähemmän merkitystä, koska ne eivät kerro koko totuutta.
Tarkastettavat asiat ja asiakokonaisuudet
Lopuksi vielä lista jokaisella tarkastuskäynnillä tarkastettavista asioista kaupoissa ja ravintoloissa.
Tilojen ja laitteiden päivittäinen puhtaanapito
– Tilojen yleinen siisteys ja puhtaus
– Työvälineiden ja laitteiden puhtaus
– Siivousvälinetilan ja siivousvälineiden puhtaus
Henkilökunnan toiminta ja koulutus
– Henkilökunnan työtapojen hygieenisyys
– Käsihygienia
– Työvaatteet
Elintarvikkeiden, raaka-aineiden ja valmiin ruuan säilytys
– Kylmänä säilytettävät elintarvikkeet
– Kuumana säilytettävät elintarvikkeet
Ruuan valmistus ja käsittely
– Ruoan jäähdytys
Itsepalvelumyynti ja -linjasto
– Tuotteiden säilyvyyden ja myyntiajan hallinta
Palvelumyynti ja -linjasto
-Tuotteiden säilyvyyden ja myyntiaikojen hallinta
Yliherkkyyttä aiheuttavat ainesosat (allergeenihallinta)
– Erillään pito ja ristikontaminaatio
Näiden 12 kohdan lisäksi on vähintään kerran kolmessa vuodessa tarkastettavat asiat. Ne tarkastetaan valvojan harkinnan mukaan. Tällaisia ovat esimerkiksi
– tuoteryhmien erillään pito ja hygienia,
– pakkausmerkinnät ja markkinointi sekä
– pakkaus- ym. materiaalit.
Kaikki jutun kuvat: Kelmin Lumo
One comment
Pingback: Design Victim » Suomineito byrokratian hampaissa, loputon lista…