Kellot käännetään jälleen talviaikaan ensi sunnuntaina, tunnilla taaksepäin.
Nykyinen kellon kääntely kesä- ja talviaikaan on jäänne yhteiskunnasta, jossa kaikki työnteko piti suorittaa auringon valossa, keinovalaistuksen ollessa kallista.
Talviaika, eli ”normaaliaika”, keskitettiin siten että klo 12 keskipäivällä aurinko on korkeimmillaan ja klo 12 yöllä pimeys on syvimmillään. Hereilläoloaika osui myös keskipäivän ympärille: aamulla herättiin viideltä, jotta kuudelta auringon sarastaessa pääsi töihin, ja nukkumaan käytiin ilta-kahdeksan maissa auringon laskettua, jotta viideltä päästiin taas ylös sängystä. Kesäaikaan siirtymistä perusteltiin teollisuuden energian säästöllä; aamujen valjetessa tehdas säästi aikanaan kalliissa valaisuksessa, kun työskenneltiin auringon valossa aamusta alkaen.
Nyky-yhteiskunnassa koko elämänrytmi on painottunut toisin. Emme ole riippuvaisia auringon valosta, koska työt tehdään pääosin paremmin valaistuissa toimistoissa tai tehtaissa. Suomen leveysasteilla talviaamu ei ole koskaan valoisa, kun heräämme kouluun tai töihin. Ulkona on pilkkopimeää, heräämme sitten kello ”seitsämältä” tai ”kahdeksalta”. Keinovaloa tarvitaan aamuisin joka tapauksessa. Auringonvalo ei Suomessa talvisin valaise, joten sillä on suurempi merkitys psykologisesti kuin tuotantotaloudellisesti. Valoisa aika pitäisi painottaa sille ajalle, kun ihmiset ovat vapaalla töistään; iltaan. Esimerkiksi Venäjä otti jo askeleen parempaan suuntaan, ja luopui talviajan käytöstä kokonaan kohdistaakseen talven vähäiset valoisat tunnit iltaan. Mielestäni sama tulisi toteuttaa myös Suomessa. Emme elä agraariajassa, nykyisin klo 12 ei ole keskipäivä hereilläoloaikaamme nähden.
Liikenneturva varoittaa väsymyksestä kellon kääntämisen yhteydessä. Onnettomuustilastoissa kääntö ei (onneksi) merkittävästi näy, mutta pimeällä ajamisen riskit ovat aina suuret, ja väsyneenä vielä suuremmat. Liikenneturva myös huomauttaa, että talviajan illan pimeys on riski liikenteelle. Sydänkohtausriski kasvaa jopa 10% kesäaikaan siirryttäessä. Maataloudessa eläimet ovat rutiinien myötä tottuneet säännöllisyyteen hoidossa, joka katkeaa kahdesti vuodessa kellon kääntämiseen. Maat saavat itse valita, koska siirtyvät kesä- ja talviaikaan, joten vaihdos ei ole yhtenäinen. Tietotekniikka ja kansainvälinen maksuliikenne häiriintyvät kellojen siirtyessä eri aikaan eri puolilla maapalloa (lista maista ja DST-siirtymistä).
Kellojen talviaikaan kääntämisestä saatu etu aamuisin häviää Helsingissä kolmessa viikossa:
Vuonna 2011 käännetään kellot Helsingissä talviaikaan seuraavasti:
lauantai 29. lokakuuta 2011:
Aurinko nousee klo 08.39
Aurinko laskee klo 17.41
Kellot käännettyämme, sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Aurinko nousee klo 07.42
Aurinko laskee klo 16.38
Ja aamun osalta ollaan samassa tilanteessa:
tiistai 22. marraskuuta 2011
Aurinko nousee klo 08.39
Aurinko laskee klo 15.43
Helsingissä 30.10. – 22.11. eli 23 päivää nautitaan ”valoisammista” aamuista. Koko talven ajan (29.10. – 27.3.) iltapäivän valoisa aika lyhenee kaikilta yhdellä tunnilla. Jyväskylässä aamun ero kapenee 21 päivään (30.10. – 20.11.), Oulussa ero on syöty jo 17 päivässä (30.11. – 16.11.) Harva meistä voi mennä töihin vasta kymmenen jälkeen (jolloin valoisaa voi sanoa olevan keskitalvellakin esim. Jyväskylän korkeudella), mutta useimmat pääsevät töistä neljän maissa, jolloin kesäajan mukaan elettäessä olisi vielä valoisaa.
PS. Hyvä muistisääntö mihin suuntaan kelloja käännetään: Kelloja Käännetään Kohti Kesää (Koska Kesä = Kiva). Eli syksyllä tunnilla taaksepäin, keväällä eteenpäin.
