Oikeastaan en edes haluaisi sanoa tätä. Toisaalta näen hyvin, ettei tätä halua tai uskalla sanoa valtamediakaan ja vaikeneminen epäkohdista nyt vaan on typerää. Joten sanon sen, koska sitä ei kukaan muukaan halua tehdä. Lahtelainen Summer Up-festivaali kannustaa kertakäyttökulttuuriin sekä tuhlailevaan elämäntapaan.
Olen ihan sydämestäni innoissani siitä, että Lahteen on saatu toimiva festivaali. Olen innoissani siitä, että alun perin suhteellisen marginaalinen kulttuuri on saavuttanut niin valtavan suosion, että tuhannet ihmiset näkevät mielellään vaivan matkustaakseen sen vuoksi Lahteen saakka kuka mistäkin. Alun perin 23 kävijän tapahtumasta on kasvanut 27 000 – 30 000 vieraan festivaali. Mokomasta toukasta on kasvanut isosiipinen perhonen, joka ottaa vuosittain osan kaupunkia haltuunsa. Tehtävä ei takuulla ole ollut helppo kenellekään. Siinä missä entisaikanakin naureskeltut rap-artistit ovat marssineet itsevarmuudellaan soittolistojen kärkeen, Summer Up-festivaali on jatkanut voittokulkuaan. Mutta perhonen syö ja paskoo, sekin.
Festivaalin alun lähestyessä olemme saaneet lukea lehdistä juttuja saako Summer Up kaupungilta tukea lähialueen siivouskuluihin vai joutuuko yritys kustantamaan siivouksen omin voimin. Samalla tästä on voitu väitellä kenelle siivous ylipäätään kuuluu, kun kauemmat alueet eivät tapahtuman järjestäjän Martin Mustosen mielestä kuulu – edes lain mukaan – tapahtumanjärjestäjälle.
On tietysti kaikkien kannalta parempi, että ennemmin kuin jättäisi hoitamatta Summer Up Oy hoitaa mm. läheisten taloyhtiöiden pihojen siivouksen ja vartioinnin. Sillä on imagovaikutus ja todennäköisesti helpottaa jatkossakin järjestämiseen liittyvissä asioissa. Toisaalta, mikseivät Mukkulan Ostarin yrittäjät sitten siivoa yhteistyössä omien asiakkaidensa jälkiä, kun Summer Up tuo paikalle näitä melkoisen määrän? Tai ehkä siivoavatkin, en tiedä. Entä miksei kaupunki ota haltuun koulujen vartiointia jne? Voittoa tavoittelevan (ja tekevän) yrityksen ollessa kyseessä, nurinaa aiheuttaa se, että sama taho saa vastikkeetonta tukea myös tavallaan ”siivouspalvelun” järjestämiseen. Ilmeisesti osaavat sen parhaiten eikä kaupungilla taas ole resursseja. Puolin ja toisin hankala juttu. Mutta kyse ei ole nyt siitä kuka siivoaa ja maksaa, vaan kuka roskaa ja miksi.
Jätesäkkejä Summer Upin jälkeisenä maanantaina päälavan alueella. Kuva: Kelmin Lumo
Kahdestoista Summer Up-festivaali aidoitti tänä vuonna tiet pitkän matkaa tapahtuma-alueelta Mukkulan Ostoskeskukselle saakka ja näin oleellisesti vaikeutti alueiden sotkemista. Mutta viesti, joka itse festivaalialueella välittyy, on kertakäyttökulttuurin hyväksyminen hyvässä hengessä. Millainen viesti annetaan alueen sisällä, näkyy myös ulkopuolella. Paitsi, että se näkyy kadulla välittömästi, täytyy ottaa huomioon, että näistä kävijöistä osa on nuoria ja jopa lapsia (tapahtumalla ei ole ikärajaa, mutta järjestäjä suosittelee vähintään 16 vuoden ikää), jotka ovat omiaan ottamaan ulkopuolisia viestejä vastaan. Nyt viesti viedään perille vielä kaiken mukavan ja hauskan ohessa.
Brazil Park Teltat
Festivaalialueen viereen ihan oikealle leirintäalueelle pystytettiin toista vuotta peräkkäin 800 teltan valmiiksi pystytetty telttakylä. Omat teltat olivat kiellettyjä ja kaikki paikat myytiin loppuun. Käytetyn teltan sai ottaa mukaan lähtiessään, jos halusi. Harva otti, mainitsi ohimennen Etelä-Suomen Sanomat.
Tästä ei tänä vuonna ole lehdissä kirjoitettu, mutta käytettyjen ja hylättyjen telttojen kohtalo lienee sama kuin viime vuonnakin, roskis. Ilta-Lehti uutisoi viime vuonna, että rikkinäiset päätyvät roskiin ja ”loput jäljelle jääneet annetaan todennäköisesti paikalliselle yrittäjälle”. Lehti ei määritellyt rikkinäistä sen tarkemmin ja todennäköinenkin on aika häilyvä käsite. Mitä ihmettä kukaan tekee tusseilla sotketuilla teltoilla? Kysyn, koska en tiedä.
Tussaaminen ei ollut ainut sotku telttojen kyljissä, ainakaan tänä vuonna, vaan niihin oli painettu myös Pauligin Brazil-tuotemerkin logo sekä siihen liittyviä erilaisia lauseita kuten ”Tänne nukkumaan ole tultu” ja ”Uuteen nousuun” – yhtä räkäisellä fontilla kuin olettaa saattaisi joltakin koko illan alkoholia kiskoneelta nuorukaiselta, joka taivaltaa kohti telttakylää kuin urotyön tehneenä pienessä takavietteisessä ja saa perille päästyään mustan tussin näppeihinsä.
Telttahankettakin on toki puolusteltu. Viime vuodesta eteenpäin Summer Up on vuokrannut läheistä leirintäaluetta käyttöönsä, jotta se pystyisi kontrolloimaan siellä käyttäytymistä. Osasyynä edelleen imagollinen (2013) merkitys (2013). Valmiiksi pystytettyinä teltat tulevat varmuudella viranomaismääräysten mukaisesti tiettyjen välimatkojen päähän toisistaan, joten tärkein syy vaikuttaa olevan kontrolloinnin helppous järjestäjälle. Mustonen korostaa (2013), että telttakylällä halutaan parantaa festarivieraiden turvallisuutta.
Hintaa korkeintaan neljän henkilön teltalle on ollut molempina vuosina 140 euroa (3 yötä) riippumatta majoittujien määrästä. Valmiiksi pystytettyä telttaa markkinoitiin, ei enempää eikä vähempää, helppoudella ja hymynaamalla. ”Et tarvitse muuta mukaasi kuin makuupussin ja peseytymistarvikkeet, helppoa. :)”
Ideahan on varsin simppeli. Samalla, kun ostat majoituksen, ostat teltan omaksi ja teet sillä mitä ikinä tahdot. Valinnanvaraa tosin ei ole. Monella on muutenkin oma teltta jo olemassa, joten sotkettu toinen teltta saa jäädä roskana järjestäjän huoleksi.
Jos telttarivien järjestäminen on festivaalille niin valtava ongelma (ei voi olla, kun miettii asiaa esim. pysäköinnin kannalta), miksei taakkaa helpoteta ja anneta vaihtoehtoja asettamalla esimerkiksi vain osa alueesta omille teltoille? Kokemusta saataisiin sitä kautta.
Hesarin 2010 julkaistussa jutussa koskien Provinssirockia kerrottiin festivaalin ideasta vuokrata telttoja: ”20 euron vuokraa ja 20 euron panttia vastaan festarivieras on voinut ottaa käyttöönsä yhden kuudestakymmenestä valmiiksi pystytetystä teltasta”. Mikä mainoa idea! Kuulemma saatu Tanskan Roskilde-festivaalista. Provinssirockin tarkoitus oli pestä ja huoltaa teltat käytön jälkeen ja vuokrata uudestaan seuraavana vuonna. Provinssirockin perustelutkin valmiiksi pystytetyille vuokrateltoille ovat kuin eri maasta. Tempaus oli osa festivaalin Green And Clean-ympäristöstrategiaa ja se pyrki pienentämään nimenomaan ”roskiin heitettyjen ja leirintäalueelle hylättyjen telttojen määrää”. Miten tuossa yhtälössä ei muka kaikki voita?
Mitä jos normaaleinakin päivinä leirintäalue kieltäisi omien telttojen tuomisen alueelle ja siirtyisi itse kertakäyttöisiin? Tai itseasiassa, jos jokainen leirintäalue tekisi näin? Jokaiselle uudelle asiakkaalle pystytettäisiin uusi teltta. Edellisen leiriytyjän teltta menisi roskiin. Samoin hotellit ympäri maailman heittäisivät petivaatteet roskiin asiakkaan lähdettyä. Mainospaikkanakin teltta on hemmetin hyvä. Lomalla sama tuotemerkki silmissä jatkuvasti. Seuraavalla viikolla toinen. Sponsoroiva tuotemerkki huolehtimassa, ettei mitään tarvi itse tehdä. Come and go, no worries. Paulig yhteistyössä. Joka päivä. Lavallinen telttoja. Roskiin.
Huh heijaa. Pisteen tälle telttasekoilulle voi hakea suoraan tapahtumasponsorin Pauligin kotisivuilta, jonka mukaan sillä on ”Ympäristöasiat tarkassa seurannassa”:
Kiinnitämme huomiota energiankäyttöön, vähennämme jätemääriä ja edistämme kierrätystä.
[…]
Pyrimme lisäämään henkilöstön tietoisuutta ekologisesta kulutuksesta, jotta voimme yhä paremmin huomioida ympäristöasiat päivittäisessä työssämme.
[…]
Vastuutyömme painottuu omaan henkilöstöön, tuoteturvallisuuteen, toimintamme ympäristöystävällisyyteen ja toimintaamme kahvin hankintaketjussa
Juu, kyllä kyllä. Selvemmin ekologisesta kulutuksestanne ja kierrätysimagostanne pystyy lukemaan kertakäyttötelttojen kyljistä. Idiootit.
Tietysti vielä vähän huvittavammaksi asian tekee yhteensattuma Pauligin kampanjan kanssa, joka liittyy meneillään oleviin jalkapallon MM-kisoihin Brasiliassa. Kisat ovat olleet jatkuvalla syötöllä arvostelun kohteena köyhien olojen vuoksi. Brasiliassa on pystytetty telttakyliä protestoimaan MM-kisojen rakentamista. Tarkoituksena on protestoida kohtuuhintaisten asuntojen puutetta Brasiliassa. Arviolta 5 000 henkilöä on majoittautunut kyhäämiinsä telttoihin, joissa vain harvalla on edes mattoa nukkuma-alustanaan. Teltta-asumusten kyljet on merkitty tunnuksilla, tuleeko mitään mieleen? Meillä Suomessa numeroitu Brazil Park-telttakylä taas on tuosta noin vaan hävitettävissä ja varakkaampien etuoikeus. Ilmeisesti Pauligin markkinointiosasto on ollut unessa viime aikoina.
Sonera X Purple Party
Toinen maan mainio esimerkki löytyy Sonerasta. Nämä idiootit halusivat liittää brändinsä väri-iloitteluun, jossa värjättiin toivottujen asiakkaiden vaatteet ja hiukset brändin värisiksi, violeteiksi. Hyvässä hengessä toki ja Suomen ensimmäisenä.
Kyse oli 18-25-vuotiaille suunnatun Sonera X:n Purple Partysta, jossa päälavalla jaettiin yleisölle 4 000 pussia elintarvikevärillä värjättyä maissitärkelystä. Jauhe oli tarkoitus heittää ilmaan yhtäaikaa (video). Osa pusseista oli kuitenkin ilmassa jo ennen tempausta.
Väriestejuoksun sivut sanovat, että värin irtoaminen hiuksista voi ottaa pari pesua. Etelä-Suomen Sanomat taas kirjoitti, että jauhe saattaa värjätä tekstiilejä. The Color Run puolestaan sanoo sivuillaan, että väri lähtee suurimmaksi osaksi vaatteista, mutta tuskin irtoaa valkoisesta puuvillapaidasta. Väreistä erityisesti pinkki ja violetti tarttuvat paremmin muutamaksi pesukerraksi. Myöskin kotiintulo taksilla saattoi olla katkolla yltä päältä värijauheessa.
Aktiviteettihan oli itsessään varsin hauska idea ja varmasti kaikilla osallistujilla oli riittävä määrä positiivista asennetta. Missään nimessä en siitä halua nurista. Mutta jos tämän seurauksena nyt joku meni heittämään lempparipaitansa pois, katsokoon Soneran suuntaan. Olikohan esimerkiksi kylmäpesusta ohjeistettu missään? Miten muuten lippalakki pestään värijauheesta?
Lopuksi
Summer Upin kertakäyttötelttakylä on aivan järjetön idea miltä tahansa kantilta tarkasteltuna. Järjestäjä ei edes yritä kannustaa millään tavalla teltan säilyttämiseen myöhempää käyttöä varten. Ainakin edellisvuonna festivaali jopa palkitsi parhaiten koristellun teltan Summer Up-risteilyllä. Hauskaahan tämä kaikki voi olla ja jokainen voi itse valita haluaako osallistua. Kuitenkin nykyään edellytetään isoilta organisaatioilta vastuullisuutta.
Joka tapauksessa tällainen mielipuolisen iso tapahtuma inspiroi. Pienestä näpertelystä kehittyy jotain suurta, kunhan vain viitsii yrittää, tekee kaikkensa ja uskoo asiaansa. Luodaan upeita kokemuksia ihmisille (vaikkakin joidenkin niiden upeudesta voidaan olla eri mieltä).
Epäkohtiin tulee puuttua, jos niitä on. Siinä missä mm. Etelä-Suomen Sanomat on kiireinen pelkkien yltiöpositiivisten Summer Up-juttujensa kanssa, jonkun niistä on sanottava ääneen. Se on yksi syy, miksi Design Victim on olemassa. Ei haukkumista varten vaan mediana, joka viitsii sanoa mielipiteet ääneen, kun muut jättävät sen tekemättä. Muuten ei synny keskustelua. Muuten mikään ei muutu ja paskan määrä vaan jatkaa nousemistaan kohti tuuletinta.
